Sieltä se tuli taas yllättäen, syksy.
Kesä meni ohi niin nopeasti, että se tuntui jäävän kesken.
Mä elin koko kesän matkalaukkuelämää ja mä pystyn kahden käden sormilla laskemaan
ne yöt kun olin vaan kotona Järvenpäässä.
Silti, vaikka välillä vihasin sitä laukkua ja kaipasin omaa aikaa, mä nautin mun kesästä.
Mä halusin tarkoituksella viettää mahdollisimman paljon aikaa mun läheisten kanssa, koska tiesin että kesän jälkeen se ei enää niin usein onnistu. Kesän hulluin juttu tapahtui nimittäin elokuussa, kun mä muutin takaisin Joensuuhun.
Mä en ole hirveästi tästä muutosta puhunut muille kuin mun läheisille, en ennen enkä jälkeen muuton. Mä olin kuitenkin miettinyt asiaa kauan ja reilu puoli vuotta sitten mä rupesin tosissani suunnittelemaan ja järjestelemään asioita. Mistään hetken mielijohteesta ei siis ollut kyse. Kun mä ensimmäistä kertaa ääneen toin esille näitä muuttoajatuksia, lähes poikkeuksetta kaikilla ensireaktio oli hämmennys, huoli ja kysymykset siitä miksi mä lähden takaisin jo nyt, puolentoista vuoden jälkeen.
Mulle kuitenkin se puolitoista vuotta oli todella pitkä aika. Pitkä ja vaikea, mutta elämää muuttava. Harva tietää miksi mä oikeasti aikoinaan lähdin Joensuusta, enkä mä ala niitä syitä nyt sen enempää avaamaan, mutta lyhyesti sanottuna mä tarvitsin apua ja tukea jota mun ei ollut täällä mahdollista saada. Mä tiesin että mä tulen palaamaan vielä Joensuuhun. Ennen sitä mun oli kuitenkin tehtävä isoja päätöksiä, saatava elämä ja pää vakaaksi, kehitettävä itseäni ja muutettava mun koko ajatusmaailmaa.
Mun täytyi tehdä täyskäännös.
Ja lopulta, pitkän odotuksen ja valtavan työn jälkeen mä oon täällä. Vaikka mulla on vielä paljon matkaa tasapainoiseen ja onnelliseen minään ja elämään, niin nyt mä iloitsen siitä että voin jatkaa työtäni täällä, kotona.
-Sofia
PS. Alla olevat kuvat ovat veljeni rippijuhlista,
ei ihan liity asiaan mutta pakkohan ne oli jonnekin saada!
ne yöt kun olin vaan kotona Järvenpäässä.
Silti, vaikka välillä vihasin sitä laukkua ja kaipasin omaa aikaa, mä nautin mun kesästä.
Mä halusin tarkoituksella viettää mahdollisimman paljon aikaa mun läheisten kanssa, koska tiesin että kesän jälkeen se ei enää niin usein onnistu. Kesän hulluin juttu tapahtui nimittäin elokuussa, kun mä muutin takaisin Joensuuhun.
Mä en ole hirveästi tästä muutosta puhunut muille kuin mun läheisille, en ennen enkä jälkeen muuton. Mä olin kuitenkin miettinyt asiaa kauan ja reilu puoli vuotta sitten mä rupesin tosissani suunnittelemaan ja järjestelemään asioita. Mistään hetken mielijohteesta ei siis ollut kyse. Kun mä ensimmäistä kertaa ääneen toin esille näitä muuttoajatuksia, lähes poikkeuksetta kaikilla ensireaktio oli hämmennys, huoli ja kysymykset siitä miksi mä lähden takaisin jo nyt, puolentoista vuoden jälkeen.
Mulle kuitenkin se puolitoista vuotta oli todella pitkä aika. Pitkä ja vaikea, mutta elämää muuttava. Harva tietää miksi mä oikeasti aikoinaan lähdin Joensuusta, enkä mä ala niitä syitä nyt sen enempää avaamaan, mutta lyhyesti sanottuna mä tarvitsin apua ja tukea jota mun ei ollut täällä mahdollista saada. Mä tiesin että mä tulen palaamaan vielä Joensuuhun. Ennen sitä mun oli kuitenkin tehtävä isoja päätöksiä, saatava elämä ja pää vakaaksi, kehitettävä itseäni ja muutettava mun koko ajatusmaailmaa.
Mun täytyi tehdä täyskäännös.
Ja lopulta, pitkän odotuksen ja valtavan työn jälkeen mä oon täällä. Vaikka mulla on vielä paljon matkaa tasapainoiseen ja onnelliseen minään ja elämään, niin nyt mä iloitsen siitä että voin jatkaa työtäni täällä, kotona.
-Sofia
PS. Alla olevat kuvat ovat veljeni rippijuhlista,
ei ihan liity asiaan mutta pakkohan ne oli jonnekin saada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti